(Tämä ei ole tieteellinen julkaisu, vaan suomennettu kooste useista lähteistä omin kokemuksin höystettynä)

Mistä puhutaan ja mistä voitaisiin puhua

 

Rokotepakko, pakkorokotus, rokotehaitat, potilasturvallisuus, tutkimus sitä ja tutkimus tätä. Tehokasta ja turvallista. Heikkotehoista ja riskialtista. Juupas! — Eipäs! Juupas! — Eipäs!

Ja henkilöön käyvää, naurunalaiseksi saattavaa hiekkalaatikkotason ivailua puolin ja toisin.

Mitä jos keskusteltaisiin vähän rakentavammin?

Mietittäisiinkö vaikka mitä vaihtoehtoja meillä on? Voiko rokotehaitoilta suojautua? Voitaisiinko sairauksia, joita vastaan rokotetaan, hoitaa tehokkaasti ja turvallisesti?

Itse asiassa meillä saattaa olla vaihtoehtoja. Ainakin yksi. Nimittäin askorbiinihappo, tutummin vitamiini C. Eikä tämä nyt ole mitään Hujanaisen mutuilua, vaan alustavaa tieteellistäkin aineistoa löytyy, sekä käytännön potilastyöstä, että laboratoriosta.

Askorbiinihappo on vahva antioksidantti. Sillä on merkittävä rooli elimistölle myrkyllisten aineiden, kuten raskasmetallien neutraloinnissa. Askorbiinihappo on havaittu olevan myös tehokas antioksidantti viruksia, bakteereita ja niiden tuottamia, oireita aiheuttavia, toksiineita vastaan. Nopeasti ja tehokkaasti ilman muita sivuvaikutuksia kuin terapeuttisen annoksen etsintävaiheessa ilmaantuvat ilmavaivat ja lievä ripuli.

Sairaudet kuten hinkuyskä, jäykkäkouristus, polio ja aivokalvontulehdus ovat vakavia tiloja. Miten niiden yhteydessä kukaan voi kuvitellakaan c-vitamiinin tuovan apua?

C-vitamiinia tutkittiin vilkkaasti viime vuosisadan alkupuolella ja sillä saatiin lupaavia tuloksia lukuisten sairauksien hoidossa. Sitten tutkimus tyrehtyi antibioottien tulon myötä. Kiinnostus laimeni myös siksi, että yleisesti c-vitamiinilla oli maine vain keripukin ehkäisijänä ja sitä sai vapaasti ostaa edullisesti ilman reseptiä. Taloudellista hyötyä siitä ei enää lääketeollisuudelle ollut.

Sittemminkin on  julkaistu tutkimuksia, mutta monissa niistä tulokset ovat jääneet laimeiksi. Kansanterveystieteenlaitoksen vastaava tutkija Harri Hemilä toteaa koosteessaan viime vuodelta useammassa kohtaa monien tutkimuksien puutteena olleen liian pienet annokset, jotta hoitotuloksia voitaisiin saada.

(http://www.mdpi.com/2072-6643/9/4/339/htm)

Anascorbemia eli akuutti keripukki

 

Keripukista ei juuri enää puhuta parantuneen ravitsemustilan vuoksi. Siitä huolimatta suuri osa suomalaisistakin elää jonkin asteisessa c-vitamiinin puutteessa. C-vitamiinin tarve on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat lukuisat seikat kuten paino, liikunta ja hapetusstressiä aiheuttavien tekijöiden kokonaiskuorma. Hapetusstressin eli oksidatiivisen stressin aiheuttajiin kuuluu kemiallisia, fyysisiä ja psyykkisiä tekijöitä. Tyypillisimmillään esimerkiksi ympäristösaasteet, lääkkeet, tupakointi, alkoholi, rokotteet, amalgaami-paikat tuholaismyrkyt, sisäilman toksiinit, infektiot, ruoan lisäaineet ja stressi kaikissa muodoissaan.

Lähes kaikki nisäkäslajit pystyvät valmistamaan itse C-vitamiinia. Määrät, joita monet eläinlajit tuottavat, ovat todella suuria ihmisille suositeltuun päivittäiseen saantiin verrattuna.

Jossakin kaukana historiassa ihmislaji on menettänyt kykynsä tuottaa C-vitamiinia. Meillä on kyllä tarvittava geeni, mutta se on kytkeytynyt pois päältä. Elimistö neutraloi oksidatiiviistä stressiä, mutta jos happokuorma on liian suuri elimistön neutralointikykyyn nähden, ihminen sairastuu. Kaikki antioksidantit joita on käytettävissä otetaan käyttöön. Edellä mainituista tekijöistä ja ravitsemustilasta riippuu, kauanko elimistön varastot riittävät. Kun ne loppuvat on kyseessä akuutti keripukki. Askorbiinihappo on finito.

Koeolosuhteissa aiheutettu c-vitamiinin puutos aiheutti ensioireina väsymystä ja masennusta. Ienverenvuoto taas on keripukin ensioireita. Miten yleisiä nämä oireet kansalaisillamme ovatkaan. 

Näiden oireiden ilmaantuessa voisi hyvinkin kokeilla tarjota elimistölle lisää c-vitamiinia. Luontaisista lähteistä saatava c-vitamiini toimii tehokkaasti yhdessä marjoista, hedelmistä ja kasviksista löytyvien aineiden kanssa. 

“However, if doses of ascorbate are not provided to satisfy this potential draw on the nutrient, first local tissues involved in the disease, then the blood, and then the body in general become deplete of ascorbate (ANASCORBEMIA and ACUTE INDUCED SCURVY). The patient is thereby put at risk for complications of metabolic processes known to be dependent upon ascorbate.” (Robert F.Cathcart 1981)

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0306987781901262

Lääkärien kokemuksia

Käytännön työssään monet lääkärit ympäri maailmaa kertovat hoitaneensa menestyksekkäästi tuhansia potilaita askorbiinihapolla. Pikkuvauvojen hinkuyskästä verenmyrkytykseen. Kardiologi Thomas E Levy:n mukaan ei löydy yhtään virusta tai bakteeria johon akorbiinihappo ei tehoaisi. Hän kertoo luenossaan myös, että rokotteiden aiheuttamaa oksidatiivistä stressiä voidaan tehokkaasti hoitaa askorbiinihapolla. Vähentää tai poistaa rokotehaittoja. Eikö tätä kannattaisi tutkia lisää?

Tunnettu rokotekriitikko Suzanne Humphries luennoi 2014 Tukholmassa C-vitamiinin hyödyistä. Miksi kuunnella rokotekriitikkoa? Maksaako joku taho hänelle? C-vitamiinibisneksen pääomistus taitaa olla hyvin pitkälti samoissa käsissä kuin rokotebisneksenkin. Eli tuskin hän ainakaan C:n valmistajien leivissä on. Voisiko olla mahdollista, että hän on työssään munuaislääkärinä havainnut sekä rokotehaitat, että askorbiinihapon käyttömahdollisuuden lääkkeenä?

C-vitamiini ei toimi pienellä annoksella

Titrating to bowel tolerance – Annoksen säätäminen ”suolistomittarilla”

 

Menetelmä on perin yksinkertainen. Nostetaan annostusta kunnes suolistossa alkaa pöristä tai ilmaantuu lievä ripuli. Silloin elimistössä on niin paljon C-vitamiinia kuin se pystyy vastaanottamaan. Sairauden aikana elimistö vastaanottaa moninkertaisen annoksen normaaliin verrattuna. Kun ”suolistomittari” näyttää että elimistön vastaanottokyky on ylitetty, pudotetaan annosta pikkuisen, tasolle jolla suolisto-oiretta ei enää tule. C-vitamiini ei pysy kauan elimistössä, joten annos pitää uusia usein. (Toimivaksi todettu C-vitamiinin muoto on natrium-L-askorbaatti, ilman lisäaineita.) Kun antioksidantteja on elimistössä, käyvät ne välittömästi neutraloimaan oireiden aiheuttajat ja oireet poistuvat. 10 minuutissa sen huomaa.

 

Kokemuksia käytännössä

Hujanaisella on kokemusta c-vitamiinilla hoitamisesta. Lukuisat flunssat ja influenssat on saatu oireettomiksi tai lieväoireisiksi paljon alle terapeuttisen annoksen. Kuume laskee, kivut poistuvat, yleisvointi kohenee. Näissä on käytetty niinkin mietoa c-vitamiinia, kuin Amla-marjajauhe. (1 tl = n. 2500 mg). Raju puolet kasvoista paisuttanut poskiontelotulehdus vaati tehokkaamaat aineet. Puhdas natrium- L-askorbaatti veden kera alkoi tuottaa nopeasti tulosta.

Terapeuttinen annoksen saavuttaminen vaati yllättävän monta grammaa tunnissa. Kipu poistui ja pahin turvotus alkoi hellittää nopeasti. Hoitoa jatkettiin annosta pienentäen ja ”suolistomittaria” seuraten. Toisena päivänä turvotuksesta oli enää puolet jäljellä. Poskiontelosta alkoi valua nieluun ohutta suolaista hajutonta limaa. Kolmantena päivänä annosta voitiin pienentää ja n. neljännes turvotuksesta jäljellä. Öisin potilasta ei herätetty, mutta itse herätessään hän hörppi valmiiksi pulloon tehtyä C-vitamiini-vesi-seosta. Neljäntenä päivänä terapeuttinen taso pysyi samana ja tulehdusalue jatkoi kutistumistaan ollen jo lähes olematon. Liman tulo jatkui edelleen.

Potilas oli koko hoidon ajan kivuton, toimintakuntoinen ja hyvävointinen. Hoitoa jatkettiin vielä 48 h oireiden poistuttua kokonaan. Potilas koki kehossaan myös useita muita positiivisia muutoksia, kuten pienten kroonisten nivelvaivojen katoamista ja mielialan paranemista tulehdusta edeltävästä ajasta.

Vakavissa tiloissa ja kroonisesti sairaiden c-vitamiinihoito pitää suorittaa asiantuntevan lääkärin valvonnassa. Perusterveenä sen sijaan hoidan mieluusti omia ja perheen  perusinfektioita amla-marjajuheella (Puhdistamo Super C ). Vesiliukoisena ylimääräinen C-vitamiini poistuu nopeasti kehosta. Aikuiselle kuumepotilaalle 1 tl (n. 250mg askorbiinihappoa) tunnissa voi jo olla riittävä, lapselle puoli teelusikallista. Ruokakaupoissa myytävää Sana-sol C 500 mg olen testannut hätätilassa, kun muuta ei ollut saatavana. Toimii sekin. Siinä on sekä natrium-L-askorbaattia, että askorbaattihappoa. Tabletit jauhoin morttelissa, jolloin isommat kerta-annokset olivat helposti nieltävissä. Ilmeisesti paras vaihtoehto markkinoilla tällä hetkellä on Puhdas+ 1000 mg. Tuote on puhdasta natrium-L-askorbaattia ja pakkauksessa on mukana 1 ml annoslusikka, 1 lusikallinen = 1000 mg C-vitamiinia.

Kokemusasiantuntijuutta ei tänä päivänä pidetä arvossa, joten halutessaan voi tämän kertomuksen jättää huomiotta.

 

Miten on, puhuttaisiinko mieluummin vaikka erilaisista mahdollisuuksista hoitaa tartuntatauteja, joita vastaan nyt rokotetaan?  Tai kuinka vähentää rokotehaittoja? Vai jatketaanko mieluummin juupas-eipäs-keskustelua?

Lähteitä ja lisätietoa askorbiinihaposta:

Thomas E Levyn verkkosivut ja CV

Kansanterveystieteenlaitoksen vastaava tutkija Harri Hemilän sivuilta löytyy laaja linkkilista ja tietoa myös suomeksi:

Vitamin C and infections

Kotisivu: http://www.mv.helsinki.fi/home/hemila/

Hemilän kirjoituksia suomeksi

C-vitamiinin puutos on yhteydessä lukuisiin sairauksiin: https://www.amazon.com/Vitamin-C-Alan-B-Clemetson-ebook/dp/B078YRXZ6Z/ref=sr_1_3?s=books&ie=UTF8&qid=1521287854&sr=1-3

“Considering that the scientic data is consistent with claims for large health benefits with higher doses, the result of adhering to the low-dose hypothesis may be unnecessarily high rates of illness and premature death.” http://orthomolecular.org/library/jom/2005/pdf/2005-v20n04-p237.pdf

Pin It on Pinterest

Share This