Innostava isoäitityyli

Turhamaista naisellista hömppää vai hyvinvointia lisäävää taidetta?
Olen ollut laiska pukeutuja viime vuosina. Pukeutunut sen verran kuin on pakko.

Sopivaa.

Kohteliasta.

Pitänyt “tälläytymistä” ajan ja resurssien haaskauksena.

Osallistun nyt taideprojektiin, jonka aiheena on “Naiseus roolien ristitulessa”. Projektiin liittyen katsoin dokkarin valokuvaaja Ari Seth Cohenista ja hänen blogiaan varten kuvaamistaan New Yorkin 60-90 vuotiaista pukeutumiseen omalla vahvalla tyylillään panostavista naisista,  New yorkin tyylikuningattaret.

Tämä elokuva herätti minut ajattelemaan suhdettani ulkoiseen olemukseeni, ja sitä miten erilaiset roolit ovat siihen vaikuttaneet.

“ Muoti on eri asia. Se on trendejä ja uusien ilmiöiden seuraamista, ja lopulta kaikki näyttävät samalta. Siinä ei ole haastetta, että hakee uusinta muotia hienoista liikkeistä.” Debra 67v.

Debran vaatetus on kehoa verhoava veistos

67- vuotias Debra ajattelee, että tyylillä on parantava voima, koska siinä saa käyttää luovuuttaan. Vartalo on hänelle kuin veistoksen ranka. Vartalolleen hän koostaa ja asentaa kerroksittain erilaisia struktuureita ja värejä. Luo veistoksen, jonka haluaa verhoavan kehoaan. “Se on hauskinta.”, Debra toteaa.

Alla olevalla videolla Debra opastaa kerrospukeutumisen saloja.

Olen taiteilija ja taiteenalani on pukeutuminen. Maalaan muotokuvan vaatteilla, koruilla, hatuilla, rintaneuloilla Tziporah 64 v.

Tziporah ”maalaa” pukeutumalla muotokuvan

“Olen taiteilija ja taiteenalani on pukeutuminen. Maalaan muotokuvan vaatteilla, koruilla, hatuilla, rintaneuloilla”  Tziporah sanoo.

Tziporah on pukeutumisessaan melkoinen perfektionisti. Hän saattaa rakentaa asukokonaisuuttaan vuosia, eikä esittele asuaan, ennen kuin se on viimeistä yksityiskohtaa myöten valmis. Erään asukokonaisuuden valmistuminen kesti seitsemän vuotta, koska siihen piti löytää sopivat korvakorut.

Mikä intensiivisyys ja intohimo!

Näistä ihanan värikkäistä pukeutujista muistuu teini-ikä mieleen. Kirpputorivaatteet.

Mixing and matching.

Överimeikit.

Supersize -korut.

Katson vaatekaappiini.

Väritöntä ja pelkistettyä.

Käytännöllistä. Mukavaa. Helppohoitoista.  

Siinä sitä on haastetta. Rakentaa kiintoisa ja näyttävä teos kehoa verhoamaan.

Minne se räväkkä pukeutuja katosi?

Äitiyteen nyt ainakin:

  • ei satuttavia koruja pikkulapsia hoivaaviin käsiin, ei isoja vyön solkia sylissä pidettävää kiusaamaan, ei kiiltäviä ja kiinnostavia korva- tai kaulakoruja pikkukätösiä houkuttelemaan
  • ei kynsilakkaa pullataikinaan
  • ei meikkiä tai hajusteita, turhaa kemikaalikuormaa taaperoille, aikakaan ei riitä
  • ei epämukavia asuja askareita ja lattialeikkejä hankaloittamaan

Minne katosivat värit? Kaapin perälle? Arjen harmauteen?

Lapset ovat jo isompia, mutta äidin roolin pukeutumisen malli on juurtunut syvälle. New Yorkin tyylikuningattaret – dokumentti avasi silmäni.

Se, miten laittautuu tai jättää laittautumatta, vaikuttaa paitsi itseen, myös ympäristöön. Parhaimmillaan ulkoasu ilahduttaa ja piristää myös läheisiä tai vaikka kadulla vastaantulijoita. Ehkä huvittaa. Tai viihdyttää.

Dokumentti tuo esiin virkistävää monimuotoisuutta naisten pukeutumiseen ja rooliin katselun kohteena. Naiseutta ja naisellisuutta voi tuoda esiin niin monin upein tavoin sortumatta yksitoikkoiseen boobs&butt -edellä tyyliin.

Naiseuden moniulotteisuutta ja kerroksellisuutta.

Rikkautta. Voimaa.

Upeutta. Vapautta.

Hauskuutta.

Olisiko taideprojektinkin nimissä aika ryhtyä etsimään takaisin kadonnutta leikkisää, eloisaa puolta itsestäni? Kohdistaa luovuutta itseeni, omaan ulkoiseen olemukseeni? Tutkia miten eri tavoin laittautuminen vaikuttaa itseeni ja ympäristööni?

Kokeilla.

Uskaltaa.

Uudistua

🌸

 

Pin It on Pinterest

Share This